Veroluokkien optimointi varakkaille yrittäjille – mistä syntyy todellinen hyöty?

Kun yritystoiminta kasvaa ja varallisuutta kertyy, nousee verosuunnittelu väistämättä yhdeksi yrittäjän keskeisimmistä taloudellisista kysymyksistä. Pelkkä voittojen maksimointi ei riitä, jos huomattava osa niistä valuu veroihin ilman tarkempaa suunnittelua. Varakkaiden yrittäjien kohdalla puhutaan usein “veroluokkien optimoinnista” – eli siitä, miten tulojen, sijoitusten ja omistusrakenteen verotus järjestetään mahdollisimman tehokkaasti voimassa olevien sääntöjen puitteissa.

Tuloverotus: ansio- vai pääomatulo?

Suomessa yrittäjän keskeinen kysymys on, miten yrityksestä nostettu tulo verotetaan. Listaamattoman yhtiön omistaja voi jakaa osinkoa, josta osa verotetaan pääomatulona ja osa ansiotulona. Pääomatulojen verokannat (30 % ja 34 %) voivat olla houkuttelevampia kuin ansiotulojen progressiivinen veroaste, joka nousee helposti yli 50 prosenttiin. Toisaalta, jos yhtiössä on huomattavaa nettovarallisuutta, verotettavan osingon pääomatulo-osuus voi kasvaa merkittävästi.

Optimointi liittyy siis siihen, miten yrittäjä tasapainottaa oman palkkansa ja osingonjakojen välillä. Oikea yhdistelmä voi säästää kymmeniä tuhansia euroja vuosittain. Tämä korostuu erityisesti varakkailla yrittäjillä, joilla osingonmaksuvaraa on paljon.

Yhtiömuodon ja veroluokan valinta

Monelle kasvaneelle yritykselle osakeyhtiö on jo itsestään selvä valinta, mutta varakkaalle yrittäjälle voi tulla eteen myös holding-yhtiön perustaminen. Holdingin kautta voidaan keskittää omistuksia ja sijoituksia, jolloin esimerkiksi osinkojen ketjuverotusta voidaan keventää. Näin yrityksestä nostettavat varat eivät välittömästi muutu yrittäjän henkilökohtaiseksi verotettavaksi tuloksi, vaan ne voidaan sijoittaa uudelleen yritysrakenteen sisällä.

Yhtiömuodon kautta optimoidaan siis sitä, missä veroluokassa tulot lopulta käsitellään – yrityksen vai yksityishenkilön tasolla. Yrityksessä verokanta on 20 %, kun taas yksityishenkilönä sama tulo voisi verottua kaksinkertaisesti korkeammalla tasolla.

Pääomatulojen veroluokat

Pääomatuloissa hyödynnetään usein myös tulojen jaksottamista ja ajoitusta. Jos yrittäjä esimerkiksi myy yrityksen omistamia sijoituksia, voidaan harkita, mille verovuodelle luovutusvoitot osuvat ja miten ne vaikuttavat 30 % ja 34 % rajaan (30 000 euroa). Suurissa varallisuuksissa tämä voi olla enemmän hienosäätöä kuin ratkaisevaa, mutta ero kertautuu, kun sijoituksia myydään säännöllisesti.

Perintö- ja lahjaveroluokat

Varakkaan yrittäjän verosuunnittelu ei rajoitu vain omiin ansio- ja pääomatuloihin. Usein yhtä merkittävää on se, miten varallisuutta siirretään seuraaville sukupolville. Suomessa perintö- ja lahjaveroluokat eroavat toisistaan riippuen sukulaisuussuhteesta. Lähimmille perillisille veroluokka I tarjoaa selvästi kevyemmän verotuksen kuin veroluokka II, joka koskee esimerkiksi muita sukulaisia tai ulkopuolisia.

Varakkaan yrittäjän kannattaa siis hyvissä ajoin miettiä, millä tavoin omistuksia siirretään perillisille, jotta vältetään turha siirtyminen korkeampaan veroluokkaan. Yksi keino on suunnitelmallinen lahjoittaminen kolmen vuoden välein, jolloin lahjaverotaulukon progressio pysyy kurissa.

Kansainväliset näkökulmat

Jos yrittäjällä on toimintaa useassa maassa tai hän harkitsee muuttoa, myös verosopimukset ja verotuskohtelu ulkomailla nousevat esiin. Kansainvälisen verosuunnittelun avulla voidaan välttää kaksinkertainen verotus ja hyödyntää matalamman verotuksen maita tietyissä sijoitusrakenteissa.

Yhteenveto

Varakkaan yrittäjän veroluokkien optimointi ei ole yksittäinen temppu, vaan kokonaisuus, joka ulottuu henkilökohtaisesta tuloverotuksesta aina yritysrakenteisiin ja sukupolvenvaihdoksiin asti. Keskeisimmät hyödyt löytyvät:

1. Ansiotulojen ja pääomatulojen tasapainottamisesta
2. Osakeyhtiön ja mahdollisen holding-yhtiön hyödyntämisestä
3. Pääomatulojen jaksottamisesta 30 % ja 34 % veroluokan välillä
4. Perintö- ja lahjaveroluokkien hallinnasta ajoissa

Kun nämä osa-alueet suunnitellaan huolellisesti, voi yrittäjä säilyttää enemmän varallisuutta omassa hallinnassaan ja siirtää sitä tehokkaammin myös tuleville sukupolville.